Keuruun ekokylä on pieni 35 asukkaan kylä, jossa parempaa ja kestävämpää huomista on alettu tavoittelemaan jo lähes 30 vuotta sitten. Kylä sijaitsee noin 8 km päässä Keuruun keskustasta, ja me huristelemme sinne punaisella paholaisella eli Väentuvan Toyota Yariksella. Sen kyytiin ovat hypänneet Väentuvalta Janne ja Japalta Minna, Hanna ja Ida. Hiekkatie kiemurtelee vuoroin kumpuilevien peltojen ja sankkojen metsien läpi ja meistä tuntuu kuin ajaisimme jonnekin tosi kauas tutusta arjesta.
Ekokylän rakennukset erottuvat maisemasta jo etäältä ja yhtäkkiä meitä kaikkia vähän jännittää, kun saavumme pihapiiriin. Keväinen aamu enteili lähtiessä suloisen lämmintä retkipäivää, mutta hypätessämme kyydistä Ekokylän pihalla meidän täytyykin kietoa takkia tiukemmin ympärille. Pilvet taivaanrannassa enteilevät sadetta.
Oppaamme Siru saapuu meitä vastaan lämpimästi hymyillen ja pyytää meitä saman tien jättämään kännykät, älykellot ja läppärit autoon. Olo on hetken aikaa hämmentynyt ja vähän riisuttu. Kuinkas nyt otetaan valokuvia ja kirjoitetaan muistiinpanoja? Samalla tilanteessa on jotain kutkuttavaa. On kuin oikeasti saapuisimme vähän erilaiseen maailmaan.
Kahden tunnin kierroksella Siru esittelee meille paikkoja ja kertoo kylän toiminnasta ja elämästä. Hän tietää, mistä puhuu, sillä hän on asunut kylässä suuren osan omasta aikuisuudestaan ja on yksi pitkäikäisimmistä asukkaista, vaikka välillä muuttolaukku onkin pakattu toiseen osoitteeseen ja sitten jälleen takaisin Ekokylälle.
Ekokylällä halutaan olla mahdollisimman omavaraisia. Suuntaamme ensin ihastelemaan viljelyksiä, joskin toukokuun alkupuolella lehdet vasta pilkistelevät ja taimet orastavat maasta. Kaiken kaikkiaan Ekokylällä on maata noin 50 hehtaaria. Viljelyssä pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta ja pitämään maaperä hyvässä kunnossa. Täällä hyödynnetään vuoroviljelyä. Istutuksia varten on rakennettu kohopenkkejä ja niiden lähettyville risuaitoja. Pörriäisille on jättisuuri hyönteishotelli. Lämpimään etelärinteeseen on istutettu pähkinäpensaita, joista voidaan odottaa satoa parin vuoden päästä – elleivät linnut ennätä ensin!
Tummanpuhuvat pilvet alkavat pisaroimaan ja sade alkaa rummuttaa maaperää. Päätämme siirtyä sisätiloihin takkatulen ääreen. Lämmitellessämme varpaita kokeilemme puhekeppiä ja jaamme toisillemme ajatuksiamme. Siru kertoo lisää kylän toiminnasta ja sen vaiheista. Ekokylä on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ja siellä asuu eri-ikäisiä ihmisiä, joista suurin osa käy töissä muualla. Asuminen on aika edullista, mutta asukkaaksi voi päästä vasta monivaiheisen prosessin jälkeen. Kaikkien entisten asukkaiden tulee hyväksyä uusi asukas. Tavoitteena on rakentaa suvaitsevaisuuden ja avoimuuden periaatteille perustuvaa yhteisöllistä kyläelämää ja tähän kaikkien tulee olla sitoutuneita.
Aika hurahtaa äkkiä, ja parituntinen on pian ohi. Kun hyppäämme jälleen autoon, meillä on vatsat täynnä ruokaa ja pussukoissa ihanaa, tuoksuvaa saksankirveliä kotiin viemiseksi, mutta ennen kaikkea päässä hurisee monenlaisia ajatuksia. Juttelemme kokemuksestamme. Vahvimmin meille on jäänyt mieleen Ekokylässä vallitseva rauha, luonnonläheisyys ja tiivis yhteisöllisyys. Meissä herää ajatuksia myös siitä, miten vähällä ihminen voi loppujen lopuksi pärjätä ja kuinka yksinkertaiselta vaikuttava elämäntapa saattaakin olla varsin rikasta.
Meille tulee tunne, että taisimme todellakin olla hetken aikaa jossain tosi kaukana.
Kaukana kulutusyhteiskunnasta.